Alan palata remonttirääkin jälkeen normaaliin elämään, ja joskus jopa seuraan yhteisiä asioita. Ei, en ole muuttunut kansalaispassivistista mihinkään. Sellainen olen ja sellaisena pysyn, toisin sanoen maksimi osallistumiseni päätöksentekoon on käydä uurnilla kerran neljässä vuodessa.
Olikos se eilen tai mikä päivä, kun luin jutun yrittäjästä, joka olisi palkannut työntekijöitä, mutta ei saanut. Palkkaa olisi maksettu kai ihan kohtalaisesti, ja työ olisi ollut keittiökalusteiden asentamista paikalleen. Tiedusteluja oli tullut raivostuttavan vähän.
Kansalaispassivisti toteaa, että keittiökaappien asentaminen on ihan oikeaa työtä. Sen oppisi, jos olisi jonkin ammattilaisen mukana kuukauden päivät. Ja puheena ollut, päälle kahdentuhannen euron palkka voittaa sosiaalituet ihan hyvin. Sillä maksaa jo jonkinlaista vuokraa (käteen taitaa jäädä semmoiset 1600 euroa, mistä sossusta saa niin paljon?)
Mistähän se sitten johtuu semmoinen, ettei työ kelpaa?
Yhtään ei kansalaispassivisti tunne tätä tapausta, mutta toisaalta asia tuotiin lehtijutussa esiin siten, että ketään ei kiinnostanut, ihmiset ovat laiskoja ja haluavat tehdä siistiä sisätyötä. Eikä mitään erityisosaamista tarvita, riittää, kunhan nyt vähän osaa käsillään tehdä.
Nyt kaikki parempiosaiset nyökyttelevät päätään. On se niin kamalaa. Mutta jäikö jotain kertomatta? Se saattaisi vaikuttaa vähän näkökantaan. Aina kauhea ammattiyhdistysliike näkyy jättäneen vastineen, melkein näen vihan punan joidenkin kasvoilla. Mitä sieltä sanotaan?
Lainaan vastinetta:
Asentajalla on oltava tulityökortti, luvat sähkö-, kylmä- ja vesikalusteasennuksiin.
Kansalaispassivisti huomauttaa, että omassa hiljattaisessa remontissa sähkömies asensi lieden ja uunin ja välitilan led-valot, ja laskutti siitä. Putkimies asensi vesikalusteet ja astianpesukoneen. Näin oli meneteltävä, jotta kotivakuutus pysyisi vesi- ja sähkövahinkojen osalta voimassa.
Kansalaispassivisti hyväksyy ammattiyhdistysväen täydennyksen.
Vastineessa sanotaan lisäksi:
Kalusteiden asentamiseen pitää olla vastuuvakuutus, jos työmaalla sattuu jokin virhe. Vahingonkorvaukset saattavat olla isoja, jos asennuksessa tuleekin sekundaa.
Epäselväksi jää tässä se, että olisiko tässä tapauksessa se vastuuvakuutus ollut oltava tekijällä vai olisiko se tullut työnantajan puolesta. Näin ollen kansalaispassivisti ei voi ottaa kantaa, onko vastine noilta osin oikein.
Lisäksi kuuluu hakuilmoituksessa olleen, että vaaditaan omat perustyökalut, kuorma-autokortti ja vissiin autokin.
Kansalaispassivisti toteaa, että työttömiä voidaan syyttää siitä, etteivät ole hakeutuneet tulityökurssille, joka maksaa satasen. Eihän se nyt hirveästi ole. Voisihan sitä ajankulukseen yhden päivän olla tulityökurssilla.
Miten sitten saa luvat sähkötöihin ja vesikalusteiden asentamiseen, ei ole ihan tarkkaan kansalaispassivistin tiedossa. Sähkö- ja putkiasentajille nuo luvat varmaankin myönnetään.
Ajokortit ja autot ovat hankittavissa olevia, ja niiden hankkiminen on mahdollista, jos on töitä.
Mikä se on kansalaispassivistin johtopäätös tiedotuksesta tässä kyseisessä tapauksessa?
1. Kokonaiskuva piti muodostaa kahden tarinan perusteella. Se jäi lukijan omalle vastuulle.
2. Kansalaispassivistilla on kokemusta työttömänä työnhakijana pitkään olemisesta sekä työllistymisestä, pysyvästä sellaisesta, työttömyysjakson ja pätkätöiden jälkeen.
Kansalaispassivistin työttömyys alkoi kesällä 1990 ja jatkui vuoden 1996 kevääseen saakka sellaisena, että mainitusta ajasta kansalaispassivisti nautti työttömyysetuuksia kahden vuoden ajan sekä koulutustuesta noin puolentoista vuoden ajan. Muun ajan kansalaispassivisti oli tilapäisissä ansiotöissä.
Kansalaispassivistin nousu työttömyydestä kokopäiväisesti ja pysyvästi palkattuun työhön kesti noin kolmetoista vuotta. Väliin mahtuu yksi vuosi määräaikaisesti kokopäivätoimisesti työssäoloa miinustettuna epäpätevyydestä sakotetuilla kahdella palkkaluokalla, viisi ja puoli vuotta puolipäiväisenä, sakotettuna epäpätevyydestä, kolme vuotta opiskelua puolipäivätyön ohessa.
Kansalaispassivisti lausuu käsityksenään, että sinnittely kannattaa, ja että työnteko tavallisesti kannattaa toisin, kuin parempiosaiset yleisesti väittävät. Väite kannustinloukuista ja niiden epäedullisesta vaikutuksesta tarjotun työn ja tarjolla olevan työvoiman suhteen ei pidä sisällään aivan koko totuutta.
Mutta pointtina ei nyt lopultakaan ollut tämä ikuisuuskysymys työn kelpaamisesta, vaan tiedotuksesta.
Kuinka sillä vaikutetaan. Ja miten vaikuttaminen tapahtuu?
He, tuomalla asia esiin tarkasteltuna jutussa esiintyvän henkilön, laitoksen tai yrityksen näkökulmasta, ja unohtamalla tai jättämällä muutoin mainitsematta ne niin sanotut vasta-aiheet. Asiaa täydentämään saatetaan julkaista jokin vastine, mutta kokonaiskuva on vieläkin vähän hämärä.
Kansalaispassivisti kertoi oman esimerkkinsä valottamaan sitä, että nousu työttömyyden likakaivosta takaisin omillaan toimeen tulevaksi ei ole aina käden käänteessä tehty, vaan se edellyttää asianosaiselta välillä suuriakin ponnisteluja. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, ei ainakaan kovin usein, vaan kyllä siinä varsinkin nykyaikana pitää aika kilhakkana olla, ja kärsivällisyyttäkin siinä tarvitaan.
Ja kansalaispassivisti muistelee aikanaan Jyväskylän Lyseon lukion historian ja yhteiskuntaopin vanhemmalta lehtorilta luokkatovereidensa kanssa saamaansa ohjetta: Kannattaa lukea lehtiä, että voi muodostaa mielipiteitä. Lehtiä kannattaa lisäksi lukea muutenkin kuin siihen omaan korvasyyhyynsä. No, sikäli vanhemman lehtorin opit ovat vanhentuneet, että jo kauan joku on tuottanut uutisia, ja se sama uutinen leviää (=myydään tuotteena) useiden tiedotusvälineiden kautta. Niinpä tänä päivänä näkökulmat ovat sangen rajalliset verrattuna 1970- luvun loppuun. Mutta vanhemman lehtorin opetus on niiltä osin pätevä, että hän ohjeisti kyseenalaistamaan tarjotun informaation, hankkimaan toisiakin näkökulmia. Se ei ole tänä päivänä ihan yhtä helppoa kuin ennen.
Äijäblogi IV 