Korjaamokäyntien väliraportteja odotellessa

Äijän tylsästä sairasloma-arjesta, päivää.

Sairaslomaa on jäljellä kesäkuisesen polven tekonivelleikkauksen johdosta jokunen viikko. Huomenna menen talvella tehdyn lihavuusleikkauksen puolivuotiskontrolliin ravitsemusterapeutille, ensi maanantaina endokrinologian erikoislääkärille. Ja siitä jonkun päivän päästä rtg- kuvauksiin, ja sen jälkeen tekonivelhoitajan vastaanotolle.

Tämä vuosi on ollut elämäni kummallisimpia, rokulia on kertymässä lähelle neljä kuukautta näiden leikkausten vuoksi. Kieltämättä olo on vähän kuin pahantekijällä. Sanoin jo aiemmin valkotakkisille, että voisin töihin palata, mutta torppasivat aikomukseni, tai paremminkin sanoivat, että älä mene.

Mutta onpa sentään hyviä asioita töihin palatessa kerrottavana. Verenpainetauti on mennyttä, diabetes jäi tulematta ja uniapnea on äärimmäisen lievä, jos sitä on ollenkaan.  Näin iäkkään isäni ensimmäisen kerran puoleen vuoteen reilu viikko sitten, ja hyvää teki nähdä vanhan miehen myhäilevä ilme, kun ennen raskaasti ylipainoinen poika oli lähes normaaleissa mitoissa.  Ja hyvää tekee se, kun normaali iltakävely vaimon kanssa ei edellytä enää suihkussa käyntiä ja hiestä läpimärkien vaatteiden vaihtoa. Kun sama mies kantaa 40 kiloa kevyempää taakkaa, tämä käy ymmärrettäväksi.

Näillä mennään nyt.

Talousasioista muutama sana taas

Äijän ajankohtainen studio, hyvää iltaa.

Valtiovarainministeri sanoi painokkaasti, että palkkamalttia tarvitaan, ja että maksellaan velkoja mieluummin pois. Vaikka olen niin kaukana kuin pääsee valtiovarainministerin puolueesta, olen varovasti samaa mieltä. Ja sitä mieltä, että kaikkia tuloja voisi verottaa samalla periaatteella. En tarkoita sitä, että rikkaat pitää ryöstää putipuhtaaksi, vaan että hekin osallistuvat suhteessa samoin kuin me heikompi aines tämän yhteiskunnan ylläpitoon.

Minä maksan veroja ja muita maksuja suunnilleen kolmanneksen siitä, mitä ansaitsen. Olisiko yhteiseksi hyväksi tuleva sellainen neljännes? Osahan on omaksi hyväkseni, kun maksan korotettua eläkemaksua ikäni vuoksi. Tosin luottamukseni eläkejärjestelmään on sellainen, että sitä ei ole. Niitä varojahan sijoitetaan, ja varmasti siellä on nämä sijoitusmaailman joukkotuhoaseet eli johdannaiset käytössä. Johdannaisten kanssa on näät kahenlaista tuurii, kuten Rokka sanoi. Ensittäi on hyvä, ja sitten on huono. Että jollain on sitä hyvää, niin suurella osalla pitää olla sitä jälkimmäistä, sillä raha ei tyhjästä ilmesty. Aina sen joku maksaa.

Sitten olen ajatellut yleensä tätä talouselämää. Minä rakastan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Sellaisia, joissa työtä tekemällä ja hyvien kauppojen myötä saavutetaan vaurautta sekä omistajille että työntekijöille. Niissä on se hyvä puoli, että omistajat ymmärtävät, että tulos tehtiin työntekijöiden avulla ja myötävaikutuksella, vaikka niille jouduttiinkin palkka maksamaan.

Pörssiyhtiöissä tilanne on eri. Siellä omistaja ja itse työn tekijä eivät kohtaa koskaan. Itse asiassa sijoittajalle lienee yhdentekevää, mitä kuuluu firman työntekijälle, tai että missä se tuotanto edes tapahtuu. Ainut poikkeus on se, jos joku vihervasemmistolainen media kaivelee ja saa mökän aikaiseksi. (Hyvä, vihervasemmistolainen media!).

Kirjoittaja on valkoinen, 50-60-vuotias heteromies, kristitty.

Sitä pahinta lajia, mitä on olemassa.