Näin se vihapuhe syntyy

Vihapuheesta puhutaan paljon. Se on semmoista, että lietsotaan vihaa jotakuta kohtaan. Maahanmuuttajia, väärin ajattelevia poliitikkoja, erilaisia vähemmistöjä ym. mollataan ja kaikki heidän aikeensa, sanomisensa ja tekemisensä leimataan haitalliseksi ja vaaralliseksi. Yksi kuuluisimpia vihapuhujia lienee Yhdysvaltain entinen presidentti, joka on tappionsa jälkeen hiljattain pitänyt ensimmäisen puheensa. Hän sanoi, että nykyinen presidentti tuhoaa Yhdysvallat. Moni puhuu somessa ei-pitämästään hallituksesta, että se tuhoaa Suomen. Näin oli edellisen hallituksen aikana, ja näin on nykyisen hallituksen aikaankin.

Olen ounastellut, että se syntyy siitä, että kun emme jostain pidä ja sen syyksi saadaan jonkin asia sysättyä, vieritämme kernaasti ei-pitämämme porukan syyksi sellaistakin, mikä ei heidän syytänsä ainakaan ihan kokonaan ole.

Otan esimerkin ihan omasta elämästä.

Minä en pidä yhtään mistään urheilusta. Se on minulle enintään samantekevää, tai paremminkin inhoan erotuksetta ihan kaikkea urheilua. Kaikki kesä- ja talvilajit, sisä- ja ulkourheilu ovat minun aivokopassani jonninjoutavaa kohkaamista. Jos joku vaikka vammautuu urheillessaan, ajattelen, että se oli ihan omaa tyhmyyttä, mitäs reuhtoo itsensä rikki ja samoin kuin se tamperelainen isoäiti, joka sanoi aamukahville pojanpoikaansa patistellessaan, havaitessaan tämän sairastavan kohmeloa, että ”Jumala tautia lisätköön”.

En ole nettiin juuri vihapuhetta aikaisemmin pistänyt, mutta nyt, kun näiden suurehkon pöllölajin (lat. bubo bubo) kannattajien matka maahan, joka on ensistäänkin käsittääkseni takapajuinen, ja jossa ihmisoikeudet ovat kaukana kunnossa olevista, ja jossa koronasta ei juuri välitetä, poiki lupaavasti laskussa olleisiin tartunnoihin uuden nousun, vihani kuohahti. Solvasin näitä piruparkoja vastuuttomiksi ja piittaamattomiksi. Näin tein siksi, että en ensiksikään välitä yhtään urheilusta, paremminkin inhoan sitä, ja siksi, etten välitä massatapahtumista, paremminkin inhoan niitä. Niinpä kun oli kaksi aihetta, jotka selvästi vaikuttivat negatiivisesti meihin kaikkiin, itsekontrollini petti ja syyllistyin vihapuheeseen, ja sen tässä kyllä reilusti tunnustan.

Onneksi heitä (siis lat. bubo bubon ihailijoita) jo puolustetaan julkisuudessa. Juuri tänä aamuna luin yhdessä maksamastamme tiedotusvälineestä, että nyt lentää lokaa joka suunnasta isänmaan parhaiden poikien ja tyttöjen päälle. Ei heitä sovi syyllistää, kuinka he olisivat voineet tietää. Myös Apu-lehteen päivittäin kirjoittava kolumnisti, joka taas tunnustautuu nykyhallituksen ystäväksi, puolustaa jo valmiiksi hallitusta, jonka edustajaa yhdessä maksamamme median edustaja sangen ansiokkaasti eilisiltana hiillosti ja koetti saada vastuuseen.

Näinpä tällaisena kyökkifilosofina julistan empiirisen tutkimukseni tuloksen kaikkien maksutta hyödynnettäväksi ja opponoitavaksi:

Kun jonkun ei- pitämämme tai vierastamamme toimesta tapahtuu jotain ikävää, suurentelemme heidän aiheuttamaansa haittaa ja saatamme heidät mielellämme syyllisiksi sellaisiinkin asioihin, joihin heillä ei ole mitään vaikutusta.

Äijän riippumaton ajatuspaja (sen riippumaton merkki on Ticket to the Moon) lopettaa nyt, ja toivottaa kaikille hyvää kesää. Niillekin, jotka olivat ent. Leningradissa altistumassa. Menkää nyt testeihin ja välttäkää kontakteja ja huolehtikaa hyvästä käsi- ja yskimishygieniasta.

Hapanjuuren hyvyys

Tuossa keittiön työpöydällä on nousemassa kaksi ruislimppua. Ne ovat sähköuunin paistinpellillä kulmittain, että niillä on tilaa nousta tai laajentua niin paljon kuin on tarpeen.

Vähän yli vuosi sitten sain 135 vuotta vanhasta juuresta näytteen, ja käänsin sen rukiille. Olen varjellut juurta huolella. Ruokkinut sitä aina pelkällä luomurukiilla, säilyttänyt juuren huolellisesti jääkaapissa ja pitänyt huolen siitä, ettei leipomisväli ole ollut yli kahta viikkoa. Talvella, kun oltiin Lapissa, kasvoi leipomisväli 2,5 viikoksi, mutta juuri toimi erinomaisesti. Tässä hiljattain juuri hävisi, mutta onneksi pakastimessa oli tallennettu versio, jonka sain 4 päivässä elvytettyä kunnolliseksi.

Tämä juuri oli meille tullessaan vehnä-ruisjuuri, mutta minä olen sen kääntänyt ruisjuureksi. Teen nykyään sekä ruis- että vehnäleivän samaan juureen.

Miten siis äijän keittiö tekee ruisleivän?

Kas näin:

Otetaan jääkaapista juuri lämpenemään leipomispäivänä.
Kaadetaan juuri astiaan, lisätään lämmintä vettä noin litra. Vispataan juuresta ja luomuruisjauhosta sakea velli. Annetaan olla yön yli lämpimässä ja vedottomassa paikassa.
Aamulla otetaan juurivelliä vähintään 2,5 dl talteen lasipurkkiin.
Loppuun juurivelliin laitetaan litra lämmintä vettä. Vispataan hyvin.
Lisätään hyvää ruisjauhoa alustaen taikinaa niin paljon, että taikina alkaa irrota astian reunoista ja kädestä, laitetaan kansi astian päälle ja annetaan kohota muutama tunti.

Leivotaan kohonneesta taikinasta käsin kiinteä klöntti, joka jaetaan kahtia. Hyvin kohonnut taikina on kuohkeaa ja sienimäistä. Jaetaan käsin leivottu taikina kahtia, muotoillaan siitä kaksi limppua, jotka asetellaan kulmittain paperilla vuoratulle paistopellille. Annetaan leivänaihioiden kohota pari, kolme tuntia liinan alla.

Lämmitetään uuni 225 asteeseen. Juuri ennen paistumaan laittoa pistellään leipiin haarukalla reikiä. Itse upotan haarukan 12 kertaa yhteen limppuun.

Laitetaan leivät uuniin. Odotetaan 20 min, jonka jälkeen lasketaan uunin lämpötila 180-190 asteeseen. Odotetaan vielä 40 minuuttia.

Otetaan leivät uunista ulos, koputellaan pohjaan. Kypsä leipä kumisee. Kun leivät ovat kypsän oloiset, laitetaan ne paksujen liinojen peittelemänä lepäämään.

Hyvä limppu on pinnaltaan pitsimäinen, sisältä pehmeä ja kuohkea. Leipää kannattaa tehdä kerran viikossa, jolloin juuri aina vaan paranee ja paranee.

Kansalaispassivistin vaalireflektointi

Niin olivat sitten kunnallisvaalit.
Jos minulta kysytään, että miten ne menivät, niin vastaan, että ihan hyvin.
Tiettävästi ei harjoitettu vaalivilppiä, eikä missään hyökätty hallintorakennuksiin eikä kai ketään kyyditetty toisen valtakunnan rajalle.

Toisaalta ne menivät sillä tavalla huonosti, että 45% oli sitä mieltä, että se on yks hailee. Kansalaispassivisti kävi kyllä uurnilla, ja kävi jopa niin, että äänestämäni henkilö tuli valittua, mikä on kohdallani harvinaista.

Mutta minkä vuoksi väki jätti äänestämättä?
Kauniin kesäsunnuntainko? En usko. Onko muka yli puolet sellaisia, jotka piutpaut antavat kesäsunnuntaille? Eihän siinä touhussa mene kuin hetki.

Kansalaispassivistin valistunut arvaus on se, että äänestämässä kävivät ne, joilla on jotain asioita ajettavana. Ne, jotka eivät käyneet, kokivat, että heidän äänestämisellään ei ole mitään merkitystä.

Jos nyt jonkun pitäisi peiliin katsoa, niin poliitikkojen. Lehdistössä ja kai muuallakin oli vaalipuheiden teemana valtion velkaantuminen. Kyseessä oli kuitenkin kunnallisvaalit. Äänestimme siis asiasta a, mutta poliitikot puhuivat asiasta ö.

Kyllähän normaali ihminen, joka lukee edes jotain muuta lehteä kuin niitä, joiden nimissä on ilta- , tajuaa, että kunta-asiat ovat tykkänään eri asia kuin valtakunnantason puoluejärjestöjen pottuilu toisilleen.

Ainahan äänestämishommassa on kyse siitä, että ostat sian säkissä. Ne ehdokkaat kertovat tavoitteistaan, mutta koska meillä ei diktaattoreita valita, niin enemmän tai vähemmän tavoitteet vesittyvät. Niistä asioista kun päätetään porukalla, eikä siinä (onneksi) mikään yksittäinen puolue pääse sanelemaan. Aina ollaan kompromississa. Se on pelin henki, ja niin on hyvä.

Ajatellaanpa, että vaikkapa Kokoomus saisi sanoa, miten mennään. Kaikki mahdollinen ulkoistettaisiin ja nykyiset työttömyyskorvauksen saajat joutuisivat töihin eurolla tunti parhaassa tapauksessa paikallisesti sovittuna työaika klo 6-22 7 päivää viikossa. Entäpä jos demarit tai vassarit sanoisivat, milloin pelut pieniä on. Omaisuus pitovaatteita myöten menisi valtiolle ja verotettavaksi. Et saisi askelta ottaa ilman lupakirjaa. Entäpä jos Kepu sanoisi? Sitten maailma vasta hulluksi menisi. Olisi sen seitsemänsataatuhatta maakuntavirastoa päälliköineen ja jäsenkirjakellokkaineen. Eikä ne pääsisi sille kuuluisalle iltalypsylleenkään ollenkaan. Entä jos persut määräisivät? No tietenkin kaikki ulkomailta tulleet passitettaisiin takaisin kotiin, tuosta meidän autotehtaalta ja Närpiön puutarhoilta lähtisi tekevät kädet sen siliän tien. Jos viherkäiset taas meitä hallitsisivat, menisi homma itujen syönniksi ja ne aitaisi meidät kehäkolmosen merenpuolelle, jossa olisi polkuautobussit joilla liikuttaisiin minkä liikuttaisiin.

Jos nyt joku porukka jäi haukkumatta, niin pyydän nöyrästi anteeksi.

Ihmiset eivät ole suinkaan tyhmiä. Asian vierestä puhuminen saa sen sijaan päättäjäkandidaatin vaikuttamaan vähän yksinkertaiselta…