Sepähän oli juurikin vuosi sitten semmoinen asia, että olin kotiutunut sairaalasta suurehkosta leikkauksesta. Mitä sitä häpeilemään, lihavuusleikkaus se oli. Ikinä en olisi pystynyt saamaan painoani alle satasen ilman tätä apua. Ja alle sadan se on pysynytkin.
Kesäkuussa laittoivat vasemman polven, kohta yhdeksän kuukautta sitten. Julkisen terveydenhuollon puolella tietty.
Nyt puhuu hallitusherrat, että on saatava sote maaliin. Minä siihen, että ettehän nyt ole sutta tehneet. Tiedän kokemuksesta, että viisi, kymmenenkin vuotta voi tehdä ihan väärin ja turmiollisesti, jos pelimerkit piisaa.
Mietin tässä kovasti, että mitenkä se tuo pörssiyhtiön etiikka sopii terveydenhoitoon? Tietty sinne pääsee äkkiä, jos on rahaa, on päässyt vuosikymmeniä. Tunnen muutamankin, joka teetti sydämen ohitusleikkauksen omilla rahoillaan, ja hyvä tuli.
Silti en voi olla miettimättä osakeyhtiölain tärkeää lausetta: ”Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa”. 1980- lukulaisessa kauppaopisto-opetuksessa painotettiin kestävyyttä ja pitkiä asiakassuhteita nopeiden voittojen sijaan, vaan taisi se ääni kellossa muuttua menneinä vuosikymmeninä. Miten mahtaa sopia suurin mahdollinen tuotto, jota osakkeenomistajat epäilemättä ja varmaan oikeutetusti odottavat siihen, että on henkilöllä vaikka perusteellisempia tutkimuksia ja pitkää hoitoa vaativa sairaus? Eikö henkilö pitäisi saada miltei kertalinttuulla kuntoon, ja parinkymmenentuhannen lasku perään?
Joo, minä en ole markkinataloususkovainen. Markkinoilla on oma merkityksensä, enkä kannata esim. Neuvostoliitossa vallinnutta systeemiä ollenkaan. Mutta en myöskään markkinauskontoa, oikeastaan yhtä vähän kuin neuvostomeininkiä. Ne muistuttavat muuten totalitarismissaan aika paljonkin toisiaan, noin sivuhuomautuksena.
Enkä sano sitäkään, etteikö terveydenhoito jotain remonttia tarvitsisi. Varmaan tarvitsee. Mutta erään nimeltä mainitsemattoman poliittisen liikkeen lanseeraama muinainen PARAS- hanke ja sitä seurannut Sote haisevat matkan päähän pahalta. Harvoin kehun koti-uskonto-isänmaan poliitikkoja, mutta Elina Lepomäki sen sanoi ihan ääneen, että tässähän on ihan kyseessä keisarin uudet vaatteet, kuten klassisessa sadussa.
Mutta, eihän sinänsä puolueista irrallaan elävä äijä paljoakaan voi. Muuta kuin rutkuttaa blogissaan.
Äijäblogi IV 