Oma maa mansikka!

Niinpä sitä tultiin muilta mailta mustikasta kotomaahan, ja kaikki on niin perinteistä.

Siinä mielessä, että ensimmäisen työviikon aikana ei ollut rääpyä istahtaa blogisemaan lainkaan, vientiä oli kuin kotipitäjässä Salmikuukan pukilla. Harvoin on ollut sellaista tilannetta, ettei ole pystynyt edes työmatkoja pyöräilemään tiiviin tahdin vuoksi, nyt oli. Perinteistä on ollut aina se, että kun olemme lomailleet muulloin kuin kesällä, on lomalta paluu ollut tyyliin jätkä seinää vasten ja ilmat pihalle. Se on ammatinvalintakysymys, kyllä mä tän kestän.

Myös on ollut paikkakunnalla mainittavat ”kevätkutsunnat”, ja viimeisiä palveluksia on jonossa sellainen määrä, ettei koskaan ennen.

No, nyt on ensimmäinen hetki istahtaa tähän työpöydän ääreen, katsella ikkunasta isänmaan hentoa vihreyttä, ihastella kasvihuoneeseen jossain välissä istutettuja tomaatintaimia, pitääkin käydä kastelukierros.

Poissa oli hyvä, kotonakin on ihan hyvä. On alkamassa suvi suloinen, eilen Karjalaisen kansan messussa jo Suvivirsi laulettiin, ja taitaa se tässä tälläkin viikolla jokusen kerran esissä olla.

Hallitusneuvotteluja käyvät, ja ne näkyvät olevan ihan entisenlaiset. Yksi vänkää sitä, toinen toista. Toivottavasti hallitus on sellainen, etteivät maakunnan miehet ajele öisin hakemassa väärin ajattelijoita tai toimijoita muilutettavaksi, kuulusteltavaksi tai hakattavaksi.

Kaikille hallituksille on yhteinen piirre semmoinen, että joidenkin mielestä kulloinenkin hallitus on aivan erinomaisen hyvä ja pätevä, joidenkin mielestä taas surkea ja maata rappioon vievä, muu väki on jotain siltä väliltä. Vakaa ennustukseni tätä nyt työn alla olevaa kohtaan on, että mielipiteet sen toiminnasta asettuvat näiden kahden ääripään sisään, kun sen saavutuksia neljän vuoden päästä arvioidaan.

Minun pitäisi olla silloin eläkkeellä, sillä varauksella että tässä vielä keikutaan. Ja sitähän taas ei voi tietää.

Tähän loppuun muistamiani puolueiden iskulauseita eri vaaleista:
– Suomi nousuun
– Suomi kuntoon
– Jo riittää
– Oikeutta tulonjakoon
– Pelasta Suomi
– Unohdetun kansan puolesta

Perhana, että on latteudet olleet ja edelleen ovat hyvin hallussa!

Mustikassa

Linnoituksessa

Triptoksen kaari

Mustikassa on ollut mukavaa. Sää on ollut välillä hyvinkin oikukas, muun muassa tänään koko aamupäivän raivosi ukkosmyrsky.

Mutta on mukavia säitäkin ollut. Helsingin Sanomia olen joka päivä lukenut, että hallitusasioista ja venäläisten touhuista ollaan ihan perillä.

Nämä kaverit oli ennakkoluulottomia.

Mustikkaan

Kun on kolea toukokuun alku, ja vielä kiihkeät hallitusneuvottelut käynnissä, ja neuvottelijoiden käytöstavat osin vähän originellit noin parlamentaarikoiksi, niin on sopivaa karistaa hetkeksi oman maan mansikan tomut jaloista ja lähteä ihmettelemään venetsialaisten ja ottomaanien linnoitusten seutuja reilut 2300 kilometriä etelään Helsingistä, samalla aikavyöhykkeellä. Tosin matkaa varatessa ei hallituisneuvotteluista tainnut olla sen kummempaa tietoa, kuin että eri porukalla nen käydään kuin viimeksi. Niin se tuppaa olemaan, eikä minulla ole siihen sanaa sanottavana. Tietysti ihmisiksi niissä voisi käyttäytyä, mutta jos on lusikalla annettu, niin eihän kauhalla sovi vaatia. Että matkoille lähdetään.

Onhan se nykyaikana vähän epäilyttävää. Kerosiinia palaa rekkakuorma kun suihkumoottorit kiskovat Airbus A – sarjan lentokoneen yläilmoihin ja lennättävät Euroopan halki. Mutta on sitä maailmassa muutakin epäilyttävää. Päästöjä ei taideta tuolla Ukrainan perällä laskea, siellä suhahtelevat ohjukset ja lennokit tavantakaa, tykit humpsahtelevat ja miestä kylymenöö joka hetki ties kuinka paljon. Kaasuputkia meren pohjassa räjäytellään ihan strategisessa mielessä.

Niinpä sitä rauhoittaa mielensä, ja ajattelee, että kun vielä tämän kerran ainaski päästään ainaski sinne, niin lähdetään sitten. Tahdon uimaan Joonianmeren turkoosiin veteen, istuskelemaan rantakahvilassa kahvin tai Retsina-viinilasillisen ääressä, syömään vaikkapa gemistaa, riisi- ja yrttitäytteistä paprikaa tai papoutsakia, lampaanjauhelihalla ja juustokastikkeella täytettyjä munakoisonpuolikkaita tai souvlakia, mitä niitä sitten on. Aterian jälkeen sitten ottaa hyvillä mielin ouzo-naukut ja palailla kortteeriin, istua katsomassa parvekkeelta Välimeren yllä tummuvaa iltaa, ja kuunnella vaikka Taito Vainion soittamana Ilta Välimerellä..

Päivisin voi ihmetellä sikäläisen kevään ihmeitä, ehkä oleanteripensaat kukkivat jo, kattohaikarat liihottelevat kylien yllä, kilpikonnat mönkivät polkujen vaiheilla. Kyllä siellä ihmeteltävää riittää. Acheron- virralla, sillä tarujen Styx – tai Haades – virrallakin voisi poiketa, siellä lentelee kauniita sinisiä sudenkorennon näköisiä hyönteisiä. Ja vaikka meri on paikallisille vielä viileä uida, niin finskituristi siellä rypee mielihyvin, merisiilejä väistellen ja veden ihmeellistä kirkkautta ihastellen.

Noin välillä, jonkinlaisena eskapismina, tuollainen elämä pienen aikaa peittoaa kotoiset hallitusneuvottelut 6-0. Katsotaan, joko se vanhempansa menettänyt on hallituksen ajalliseksi saanut siihen mennessä.

Eihän se poliitiikassa helppoa ole kohdemaassakaan, siellä se vasta valtionvelka iso on. On tullut siellä käytyä monessakin paikassa viimeisen 15 vuoden aikana, ja jollain reissulla, kun talouskriisi oikein russutti, oli jopa kerjäläisiä. Niin, ja sitten muuten mukavasta Samoksesta tuli joku pakolaisleiri. Pitäisi kai olla hyveellinen ja olla menemättä maahan, joka suhtautuu pakolaisiin niin.

Kohde, johon menemme, on tuttu, olemme olleet useita kertoja. Pikkukaupunki tai ehkä enemmänkin kylä. Kammanmyyjien puolesta saa kävellä rauhassa. Rantabulevardilla on hyviä ruokaravintoloita, joista parhaat jo tiedämmekin. Myös korkeammilla paikoilla löytyy kovasti hyviä ruokapaikkoja. Kyllä siinä oma huvinsa on, kun illankahussa käppäilee viiniköynnösten alle illastamaan.

Ennen sitä siellä istuskelee kuin television ääressä kuuntelemassa hallitusneuvottelijain kärhämiä.

Uutissyöte – seuraamme hetki hetkeltä ja muuta maailmanmenoa

Jatkoa edelliseen.
Puhelin eilen 89- vuotiaan henkilön kanssa. Asuinpaikkakunnallaan oli niin kova tuuli, ettei hän ollut viitsinyt käydä postilaatikosta sanomalehteä. Kertoi, ettei ole viitsinyt ottaa digitaalista lehteä käteen. Ja miksipä ei. Ensimmäiset digitaaliset sanomalehdet kun alkoivat ilmestyä hänen ollessaan jo ihan aikuisiällä. Tietokonetta ja älypuhelinta hän käyttää, kumpaakin enimmäkseen säätietojen seuraamiseen (ennen ratiosta niitä sai vain tunnin välein).

Henkilö on sellainen, joka aluksi tiesi kaiken, sitten ei tiennyt mitään, sittemmin olen joutunut myöntämään, että kyllä se sittenkin jotain taitaa tietää. Kun itse jo kolkuttelen eläkepäivien jos ei porteilla niin ainakin kiertoliittymän kohdalla, olen taipuvainen mitä jyrkimmin sanomaan, että on hän minua tuhannen viisaampi.

Niin kuin nyt nämä hallitusneuvottelut. Monta kertaa päivässä sinänsä ihan kätevä, liikkumista seuraava kello värisee ja piippaa, ja syöte kertoo, että hallitusneuvotteluissa puhutaan nyt tätä. Sitten sitä, että joku porukka kauhistelee, mitä tästä tuleekaan, toinen porukka taas, että nythän tässä vasta elämä alkaa.

Sekin kuuluu asiaan. Jonkun mielestä menokuri on hyvä, työnteon pitäisi olla aina kannattavampaa kuin tuilla olo ja että työ on parasta sosiaaliturvaa. Mutta jo vänkää joku vastaan, että sillä työnteosta saatavalla palkalla pitäisi elääkin.

Äijä huokaisee. Tämä on aika monta kertaa nähty saati ettei kuultukin. Jos ne saavat semmoisen hallituksen, joka nauttii Eduskunnan luottamusta, niin nehän säätävät lakeja mieleisiään. Kansalaisella on joidenkin mielestä oikeus arvostella lakeja, toisen mielestä pitäisi noudattaa laillisen, vaalien tuloksena hallituksen päätöksiä mukisematta. Mielenkiintoinen on se havainto, että jos hallitus on mieleinen, niin tuo noudattamisasia on pinnalla etenkin oletetun tulevaisen hallituksen mielestä. Että noudattaa pitäisi. Vastapuoli, siis väistyvä hallitus, ei ainakaan yhtä painokkaasti ole arvostelijoitaan kriminalisoinut, vai liekö minulla väärä havainto. Ainakaan Twitterissä ei sitä päivää ollut, jolloin väistyvää hallituta ei arvosteltu ja heidän tekojaan kauhisteltu. Jos joku puolusteli, niin hän oli vihervasemmistolainen tuholainen.

Nyt puolestaan Twitter täyttyy kauhistelusta tulevan hallituksen tekemistä tuhoista. Se kuulostaa olevan myyräntyötä, pullikointia laillisesti valittua Eduskuntaa ja mahdollisesti tulevaa hallitusta vastaan.

Äijä ärähtää, että pitäkää nyt suunne, kumpikin. En suuremmin arvosta pääministeripuoluetta 2015-2019, mutta siellä oli menneinä aikoina muuan vilkas karjalaisukko, joka ärähti: ”Kansa on puhunut, pulinat pois.”


Että aika polarisoitunutta tuo keskustelu tuppaa olemaan, ja se kertoo minusta ensisijaisesti nopeiden voittojen tavoittelusta ynnä suoranaisesta tyhmyydestä, jolle Nummisuutarin Esko oli vihainen kuin rakkikoira.

Sitä vain, että eihän Eskollekaan sitten niin kovin hyvin tainnut käydä…

Voi pyhä yksinkertaisuus

Lueskelin jälleen tänään Helsingin Sanomia. Lopetin sen tilauksen välillä, mutta jotenkin uutisnälkä pakotti tilaamaan edes jonkin lehden. Fiksumpi ja kielitaitoisempi ystäväni tilasi Hufvudstadsbladetin, itse tyydyin lopulta tähän Hesariin.

Oli mielenkiintoinen pääkirjoitus, ja etenkin pääkirjoituksen kommenttiosio. Sanoi pääkirjoitus, ettei päähallituspuolue Kokoomuksen ja ammattiyhdistysliikkeen konfliktia voida välttää, ja sitten oli hauska lukea niitä kommentteja. Tai hauska ja hauska.

Jokin ajatus oli se, että ammattiliitot – kaiketi lähinnä SAK – asettuvat demokratiaa ja laillisesti valittua hallitusta vastaan.

Tarkastellaanpa hieman tuota väitettä. Myös näihin asti istunut hallitus lienee laillisesti valittu, mutta ainakin minä näin somessa ja jopa Helsingin Sanomissa kriittistä , osin syyttävää ja jopa epäasiallista suhtautumista tähän laillisesti ja demokraattisesti valittua hallitusta kohtaan. Moni yksinkertainen oikeistolainen syytti hallitusta Suomen tuhoamisesta. No, tässä sitä seilataan, kuulemma Naton kanssa jostakin neuvotellaan.

No joo, leikki leikkinä. Eiköhän kuitenkin ihan tähän kansalaisyhteiskuntaan kuulu se, että hallituksen tai tässä tapauksessa hallitusneuvottelijain ajatuksia sopii haastaa. En muuten muista montaakaan hallitusta, jota somessa olisi niin paljon arvosteltu kuin tätä väistyvää. No, kyllä sitä Sipilän edellistäkin, ei käy kieltäminen. Tosin tämän tamperelaisnaisen johtaman hallituksen arvostelusta en ole nähnyt sen kaltaista motkotusta, että tässä nyt halveksitaan demokratiaa ja pullikoidaan laillisesti valittua hallitusta kohtaan. Ilmeisesti tämä kuuluu vain yksinkertaisen, saati ettei tyhmän oikeiston työkalupakkiin. Tällä en sitten tarkoita sitä, että oikeisto olisi kategorisesti tyhmää, oikeistolaisissa on monta sangen älykästä ihmistä. Esimerkiksi istuva presidentti.

Mutta se on pakko sanoa, että oikeistossa on joitakuita Berlusconin tasoisia ajattelijoita: Vastustan kommunisteja. Kommunisteja ovat kaikki, jotka sanovat minulle vastaan. Etenkin 1970- luvulla sama päti muuten vasemmistoon. Oli nämä taistolaiset ja Devat.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että yksinkertainen oikeisto on herkempi arvostelulle kuin muut. Eivätkö ole tarpeeksi hallitukseen päässeet, vai mikä lie syynä?

Itse näen asian niin, että vaaleilla valitun Eduskunnan perusteella muodostettu hallitus kulloinkin valmistelee ja toimeenpanee lakiesityksiä ja vahvistettuja lakeja. Kansalaisilla on joko yksityishenkilöinä tai järjestöinä ihan rajoittamaton oikeus niitä arvostella, eikä sellainen ole mitään demokratian halveksuntaa. Kunpa yksinkertainen oikeisto tai vielä yksinkertaisempi vasemmistokin sen ymmärtäisi.

Vaan turha on toivo. Yksinkertaiset puolueuskovaiset pääsevät valitettavasti otsikoihin, vaikka ansaitsisivat lähinnä huoltoasemien baarien parlamenttien puheenjohtajuuden.