Katkeraa ja kateellista

Kyllähän tuo johtajien jengi on melkoinen. Tänäänkin lehdessä oli, että Fortumin silloinen johtaja  sanojensa mukaan ottaa täyden vastuun päätöksistään. Ottaakohan? Minä aikanaan otin täyden vastuun, ja ottivat vielä takuumiehetkin, vielä täydemmän. Ja minä jälkeen vielä noin kahdeksantoista vuotta niin täyteläisesti, ettei apua ollut mistään saatavissa.

Elämäni ainoan kerran istuin oikeudessa tuolilla, kun selviteltiin firmani loppuvaiheita. Menin paikalle, vaikkei olisi tarvinnutkaan välttämättä. Halusin vain osoittaa, ettei asia ollut minulle yhdentekevä.

Tuskinpa Fortumin johtaja seurustelee seuraavaa kahdeksaatoista vuotta ulosottomiehen kanssa, vaikka täyden vastuun sanoo ottavansakin. Minä pikkuyrittäjänä olin se, jota katsottiin silmiin ja sanottiin monesti, että etkö edes häpeä.

***

Tämä oli siis tämän viikon krapu, otsikko mukaan lukien 100 sanan kirjoitus. Krapua ylläpitää Susu blogissaan susupetalsanat.wordpress.com. Kurkkaa sieltä ohjeet.

Monoliitti

Ennen sitä päivää ei kukaan olisi uskonut, että tässä pienessä kylässä olisi jo aamupäivällä sellainen hälinä ja hyörinä. Oli eletty    tähän päivään asti niin, että viimeisimmätkin uudistukset tulivat kauan sen jälkeen, kun asiat olivat olleet arkea suuremmissa paikoissa.

Nyt paikalla oli kaikkien TV-kanavien uutistoimitukset, kommentaattorit pauhasivat analyysejään, kaikki olivat oudon kiihkon vallassa, teorioita esitettiin. Yksi teoria oli anonyymin, globaalin ympäristöaktivistiryhmän protesti, veikkailtiin myös vieraan vallan vakoilupaalua, kolmas suosittu oli jokin salainen viesti joltain järjestöltä, joka ei osannut kertoa asiaansa.

Ainoastaan pikku Tuomas tiesi. Yksitoistajalkainen jättiläinen kiertäessään monoliittia maahan iski hänelle silmää ja näytti sormella, että hys. Tuomas nyökkäsi: sovittu.

***

Viikolla 43 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan oheinen kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin susupetalsanat.wordpress.com
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Mikä kiinnostaa?

Joudun nöyrästi tunnustamaan, että nykyisin mielenkiintoni kohteisiin mahtuu ainoastaan oman elämäni asiat ja sitten todella suuret, kenties historiaan vaikuttavat tapahtumat. Minä en tiedä, kuka voitti Voice of Finlandin tai Idolsin (onko näitä edes ollut), enkä ole selvillä siitä, keitä oli mukana viimeisessä Vain elämää- tuotannossa. En tiedä, minkä sortin urheilukilpailuja on ollut.

Mutta sen tiedän, että tänäisellä metsäreissulla keräsin puoli korillista suppilovahveroita, jotka huomenna aamupuolella siivoan ja keitän pannulla kokoon. Vaimoni on luvannut tehdä sienikeiton, johon kuuluu jauhoisia perunoita, sipulia, suolaa ja kevytkermaa. Kun aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa vuonna 2006, totesin sienikeiton erinomaisen herkulliseksi, ja olen suunnattoman onnellinen siitä, että seurustelumme johti avioliittoon ja elämän jakamiseen.

Ulkopuolelta kodin olen kiinnostunut ainoastaan siitä, että terroristivaltio Venäjä saa edes jossain määrin pataan. Itse ajattelen, että loppuelämäni ajan vältän kaikkea venäläisperäistä ehkä heidän hyviä ruokalajejaan lukuun ottamatta. Myös jää ulkopuolelle vaikka Mussogrskyn, Rachmaninovin, Stravinskyn ja Shostakovitshin musiikki, jotka kaikki ovat jo näihin päiviin saakka olleet suurenmoisia. Ja tulen aina kyyneliin saakka tykkäämään Vladimir Hvorostovskyn ja Anna Netrebkon tulkitsemasta Tihon Hrennikovin ”Unohtumattomasta illasta” Moskovan Punaisella torilla v. 2013. Silloin ei ollut Venäjä hyökännyt Ukrainaan sitä ensimmäistäkään kertaa. Saattoi olla suunnitellut, ja varmaan olikin. Siihen aikaan uskoimme vielä, että Venäjä tulee inhimillistymään, mitä se ei sitten koskaan tehnyt…

Mutta kyllä tuo skene oli unohtumaton ilta!

https://www.youtube.com/watch?v=r3-z_KKsYhA

Lopettaisi jo

”Koko vyö yhteen mennoon. Siellä jo miestä kylymenöö”.
Näin loihe lausumaan Määttä Tuntemattoman sotilaan alkusivuilla, kun jatkosota oli juuri alkanut, ja tykistön jyhmeen seassa kuului konekiväärin sarja.

Se on kauheata. Venäjä on osoittautunut lähinnä muinaisen Mongolian, Tsingis- kaanin johtaman hirmuvaltion kaltaiseksi raakalaisvaltioksi. Ei toki kaikki venäläiset murhaa siviilejä. Ei murhanneet kaikki saksalaisetkaan 1940- luvulla. Mutta samantapainen ilmiö on kummassakin terroristivaltiossa (Saksa oli terroristivaltio, vaikka kuinka oli Suomen liittolainen jatkosodassa, vuoteen 1945 saakka). Puhutaan nykyvenäläisistä sohvaimperialisteina, niinkuin sakemannit olivat silloin 40- luvulla nojatuolinatseja. Saa nähdä, asettaako historia Euroopan Unionin, joka sinisilmäisesti rakenteli itsensä kaasuputkista riippuvaiseksi Venäjästä, idioottien kerhoksi?

Entä ukraina? Kaipa nekin ovat tappaneet?

Ovat. Semmoinen vivahde-ero on, että venäläiset tappavat hyökkääjän oikeudella, ukrainalaiset puolustajan velvollisuudella.

Loppuuko tämä, kun Putin joskus hiipuu? Tuskin. Venäjä on ollut kohta liki tuhat vuotta juuri tuon kaltainen, eli yksinvaltainen, naapureitaan terrorisoiva ja ihmiselämää ei minkään arvoisena pitävä.

Nähdäkseni ainut konsti Venäjän kanssa on pitää siihen periaatteessa ystävälliset mutta kuitenkin riittävän etäiset suhteet. Ei siis pidä ikinä luottaa siihen, että Venäjältä saa energiaa tai mitään muutakaan. Todennäköisesti vaarattominta on sellainen kulttuurivaihto, että Venäjältä käy esiintymässä kansantanssiryhmiä tai muusikoita. Mutta älkää hyvät liikemiehet sinne menkö, älkääkä läheisiin kumppanuuksiin niiden kanssa ryhtykö.

Sillä mafiosojen, kummisetien kanssa pitää olla varuillaan.

Kissat, kissat…

Kello näyttää sangen varhaista aamuhetkeä. Unet ovat menneet, vaikka väsyttää ihan oikeasti. Kissa raapii sängyn sivua, kynnet uppoavat sinänsä kestävään kankaaseen. Komennan kissaa: – Ei saa, odota, pappa tulee!

Olen oppinut tuntemaan kissojeni tavat. Vanhempi tulee makaamaan rinnan päälle ja kehrää kuuluvasti, ja kokeilee ensin tassullaan ilman kynsiä nenääni. Jos en nouse, seuraavalla kerralla kynnet ovat ulkona. Vaikka en muurahaisten tapaan ahkera ihminen olekaan, herään ja nousen. Nuorempi puolestaan tosiaan joko upottaa kyntensä sängyn reunaan tai sitten ärsyttää vanhemman kissan murisemaan vihaisesti. Vaikka ovat sisarukset keskenään, eivät ole kovin hyvissä väleissä…

Nousen ja avaan puutarhaoven, nuorempi kissani luikahtaa aamutoimilleen.  

Poliittinen kannanotto

Tuttavapiiriini kuuluu koronakriitikko ja Venäjän ystävä.

En toki näiden seikkojen vuoksi tuttavuutta irtisano. Vähänkö on uskon varassa menty viime vuosikymmeninä, tanutkin miehet tahi yleensä ihmiset.

Itse olen kaiketi ns. valtamedian (joissa on useimmiten vastaava päätoimittaja, joskin nykyään näköjään vastuusta luistava päätoimittaja) vietävä.

Venäjän ystävä-tuttavani on syyttänyt nyt käytävästä sodasta eritoten USA:ta. Minä hänelle tuumasin, että vaikka USA:n joukot on moneen paikkaan hyökänneetkin, niin ei sentään Ukrainaan. Siellä murhat on tehneet ilman sarvia ja hampaita Venäjän joukot. Ihan samoin kuin Syyrian sodassa Venäjä pommitti siviilejä. Varmaan ovat USAnkin joukot välillä räähkyyttä tehneet, mutta niin totisesti tekee Venäjäkin. Murhattu ihan tavallisia siviilejä, mikä seikka on osoitettavissa kaiketi milloin tahansa.

Tänään on aloitettu oikeudenkäynti Hesarin toimittajia vastaan. Minä alati kriittisenä kansalaisena ihmettelen, että ”kui helveti taval” Helsingin Sanomain päätoimittaja Kaius Niemi seuraa tapahtumaa ulkopuolisena, ja hänen käskyläisensä ovat nyt kantamassa vastuuta. Ennenhän, silloin vaikka sen kauhean Kekkosen aikana, aviisien päätoimittajat vastasivat plareissaan julkaistuista jutuista. Jos Kaius Niemi olisi mies, hän seisoisi oikeuden edessä vastaamassa, vaan onpa laittanut käskyläisensä vastaamaan, ja seuraa vain sivusta. On peräti kehno mies tämä Kaius Niemi, ei muuta voi sanoa näin Kekkosen aikakauden ukkelin näkökulmasta. Paljon kehnompi kuin oli edeltäjänsä, työnantajansa uskollinen saappaidennuolija Virkkunen.

Silti olen edelleen Helsingin Sanomain tilaaja. Maamme korruptoituneessa journalismissa sentään HS on vähiten korruptoitunut. Ei kylläkään korruptoitumaton, mutta se on eri asia…

Kitkerä muisto

Kartanolla ei silloin paljoa iloa ollut. Elettiin vuoden ankeimpia kuukausia, ja elämäkin oli ajautunut 1990- luvun laman ja omien erehdysten myötä pienelleen.  Ainoat tulot oli työttömyyskorvaukset, ja niiden lomaan marjastuksesta saadut markat ja kyläkauppiaan tarjoamat myymäläautokeikat.

Muistan vieläkin sen syksyn ankeuden. Tein kauppiaalle niitä myymäläautokeikkoja, jotka oli toki itselle kuin raittiin ilman tuulahduksia muusta ankeudesta.
Marraskuulla sitten tuli puhelinlaitokselta 5500 markan lasku. Sen aiheuttaja selitti kyllä, että kissa oli maannut ovelan näköisenä puhelimen päällä – meillä oli tuolloin kuusi kissaa.

Aavistin kyllä, ettei se kaiketi tarkalleen ihan niin ollut, mutta kyllä minä senkin laskun maksoin. Puolitoista vuotta siihen meni.

Viikon 40 krapusanat ovat aavistaa, ovela, kartano.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.