Saturday Classics 270424 – The Blues!

Muddy Waters, oikealta nimeltään McKinley Morganfield (1913-1983) oli amerikkalainen blues-laulaja ja kitaristi, joka on vaikuttanut moniin rock-musiikin suuruuksiin todella paljon. Hänen uransa oli polveileva, ja tämän päivän klassikko osuu hänen vanhuutensa päiviin ja yhteistyöhön Johnny Winterin (1944-2014) kanssa. Merkillinen yhteensattuma on, että kumpikin herroista eli noin 70-vuotiaiksi.

Kumpikin oli syrjittyä vähemmistöä, Muddyn lapsuudessa rotusyrjintä Mississippissä taisi olla ihan normia. Taitelilijanimensä hän sai, kun hän tykkäsi leikkiä kuralammikossa, ja hänet kasvattanut isoäiti (Muddyn oma äiti kuoli pojan ollessa kolmivuotias) antoi hänelle nimen, jolla hänet sitten laajemmin tunnettiin.

Johnny Winter puolestaan oli Texasin poikia ja albiino. Vielä viime vuosisadalla (ehkä tänäänkin) erottuva persoona altistuu syrjinnälle. Ainakin tuohon aikaan Texasissa laiha albiinopoika sai tuta reiman junttimeiningin sen puolen, jossa poikkeavia opetetaan kovakouraisesti olemaan ihmisiksi ja mukautumaan… Winterillä se oli kaksinkertaista: hän rakasti bluesia, mutta joutui mm. perumaan esiintymisensä ilmaannuttuaan keikkapaikalle. Järjestäjä ihmetteli, että mitä sinä valkoinen poika teet täällä. -Olen Johnny Winter. – Kuule, jos esiinnyt täällä, niin joku tapetaan, ja se joku olet luultavasti sinä. Häntä syrjivät siis niin valkoiset kuin mustatkin.

Kumpikin herroista pakeni ankeutta musiikin maailmaan, ja heistä tuli kuuluisia ja palvottujakin tähtiä kaikkine lieveilmiöineen. Ollessaan kumpikin jo nousuja ja laskuja kokeneita, he tekivät yhteistyötä vuosina 1976-1981, ja levyhyllyssäni aivan ikonisella paikalla sijaitsi heidän yhteistyönsä hedelmä, albumi Hard Again.

Väittäisin, ettei ole kovin monta rock-suuruutta, joka ei olisi tälle kaksikolle velkaa.
Ei tästä kappaleesta ”I want to be loved” osaa muuta sana kuin että onpa mahtavan hyvä pössis!