Vakka-Suomen kevät esittäytyy aamulla melko siedettävänä, aurinko vilahtelee. Menen kymmeneksi soittamaan messua tuohon lähikirkkoon, on harvinainen päivä kun on vain yksi messu hoidettavana.

Paikalle on tullut ainakin minut yllättäen naapurikaupungin veneilijäyhdistys, jolla on ne normaalit kirkkokahvinsa. Parinkymmenen vuoden ajan olen tuonkin tilaisuuden istunut, mutta nyt ei tarvitse. Pappi vaihtui viime kesänä. Siitä on seurannut sitä, että enimmäkseen pidämme messuja, minkä seikan otan mielelläni vastaan. On se mukava tämmöisen kanttorinrääpäleenkin polvistua ehtoollispöytään muutoinkin kuin ilmojen edellä. Edellisen papin aikana messu oli enintään kerran kuussa. Uusi pappi ajattelee sakramentista eri tavoin.

Vaan suntio ilmoittaa häipyvänsä kolehdin keruun jälkeen, koskapa hänellä on eteläisimmässä kirkossa palvelus, jonka jälkeen paljastetaan tunnetun henkilön muistomerkki. Minultakin kysyttiin viikolla, haluaisinko olla läsnä, mutta en toki halua. Arvostin kyseistä poismennyttä toki, mutta yhtä lailla arvostan kaikkia niitä viittäkymmentä, joita olen tässä alkuvuoden aikana viimeiselle matkalle saattanut. Pönötystä en kaipaa yhtään. Kerroin ajatuksistani ehtoollispikareita pestessämme uudelle papille, joka tuntui olevan aika samoilla linjoilla. Suntio soittaa vielä ja pyytää viemään vessaharjan seurakuntakodin henkilökunnan vessaan, lupaan viedä.

Tulen kotiin puolta tuntia myöhemmin kuin normaalisti, touhuamme sateen alkuun asti puolison kanssa puutarhahommissa. Sikäli kun pääsen peruutusajalle polven tekonivelleikkaukseen, on minun osuuteni puutarhatöissä vähäisempi kuin tähän saakka normaalisti. Käymme illan suussa kaupungilla, minä ostan kumisaappaat – en ole sellaisia pitkään aikaan käyttänyt.

Silti ajattelen, että esimerkiksi nurmikon leikkaamisessa kumisaappaat ovat verrattoman paljon paremmat kuin muut kengät. Aikanaan vierastin kumisaappaita, kun ne aiheuttivat nivelrikkojalkaan etenkin suonenvedon.

Sain eilen sähköpyöräni vuosihuollosta – kävin työreissulla hakemassa aivan loistavasta paikallisesta firmasta, jota pitävät poika ja isä. Vuosikaudet olen huollattanut pyöräni tuossa liikkeessä, eikä tyytymättömyyden aihetta ole kertaakaan tullut. Luomupyörääni vaihtoivat aikanaan rataspakat ja ketjut tarvittaessa, sähköpyörääni ovat huoltaneet asiallisesti. Nyt, yli 5000 kilometrin ajon jälkeen vaihtoivat loppuun kuluneet osat uusiin sangen kohtuulliseen hintaan. Pikkukaupungissa on puolensa.

Tekonivelleikkauksen estänyt ihorikko on parantunut normaalia tahtia. Harmitus on vaihtunut toteamiseksi.

Näin menee tämä kevät, ja kuluu elämäni….

Jätä kommentti