Olin tänään töissä. Liturgina oli uusin pastorimme, saarnaajana pitkäaikainen työtoverini. Soitin tosiaan Bara Grmimsdottirin musiikkia, pätkien, josta seikasta olen säveltäjälle pahoillani.

Uutisissa puhuttiin lakkoilusta hallituksen toimintaa vastaan. Annan tuolle lakkoilulle mitä jyrkimmän kannatukseni. Myös työnantajat tuntuvat vähän ihmettelevän Lindstömin ja Sipilän linjaa.

Olin 1980-luvulla ennen yrittäjyyttä Rakenusliiton, joka oli kommunistinen rettelöitsijäliitto, jäsen. Yrittäjyyden jälkeen 1990 – luvulla olin myös sen jäsen. Sittemmin olen kuulunut SVTL:läiseen Teologit ja kirkkomuusikot- liittoon jokusen vuoden, ja vaihdoin Kanttori-Urkuriliittoon saatuani paperit ja pätevyyden.

En ole vielä koskaan ollut missään lakossa, siis työmarkkinamielessä. Tupakkalakossa olin montakin kertaa, kunnes sen reilut 11 vuotta sitten lopetin.

Olen varovasti sitä mieltä, että hallitus on ihan reilusti hakoteillä. Miten muka mahdollisuus pistää väkeä kävelemään mielen mukaisesti helpottaisi työllistämistä?

Eihän helpossa irtisanomisessa muuten mitään, mutta ei kylläkään vallitse se tilanne, että sitä voisi mennä johonkin muualle hommiin. Sitäpaitsi koeajan saa lain kirjaimellakin jo 8 kuukauteen helposti, joten ei heru hallitukselle tästä sympatiapisteitä.  Noh, kepu pettää aina, kuten hyvin tiedetään, ja on joku älykkökin sanonut, että on mainittu poliittinen liike Suomelle kaikista kalleimmaksi tullut.

Ei ole minulla puolueuskoa, joten jääkööt tämä kärhämä minun puolestani arvottomaksi ja turhaksi, kuten tuppaa poltitiikka väreistä välittämättä aina olemaan.  Vaan jos nenästään verta kerjää, niin sitä useasti saa, joten olkaa hyvät vain.

Vaan on minulla huomenna ja tiistaina vapaata. Jos vaikka kalalle lähtisi valkoisella moottoriveneellä tuohon merelle. Nuo politiikan kärhämät kun vaikuttavat täysin triviaaleilta. Muutama pässi vastakkain, siinä koko paletti.

Jätä kommentti