Minä en ole kovinkaan poliittinen ihminen, en esimerkiksi kuulu mihinkään puolueeseen, en ole koskaan kuulunut, enkä koskaan tule kuulumaan. Pidän poliittisia ihmisiä sinänsä tarpeellisina, mutta monesti vähän yksinkertaisina.

Arvostin kovasti sitä kehitystä, mikä tapahtui lapsuuteni ja aikuisuuteni välissä: kun tulivat terveyskeskukset, itsekin sain vuonna 1982 umpisuolen tulehdukseen asiallista sairaalahoitoa leikkauksineen. Seuraavan kerran tarvitsin leikkaushoitoa vuonna 2004, siitä muistaakseni jotain maksoin, se oli vähäistä. Vuonna 2017 minua leikeltiin peräti kahdesti: kevättalvella lihavuudesta, kesällä tekonivelöitiin. Nyt olen odottanut julkisen puolen tekonivelöintiä jokseenkin tasan vuoden, ja olen jonossa edelleen.

Sotea on remontoitu. Se vanha, kun umpisuoleni leikattiin tai polveni putsattiin vuonna 2004, oli kuulemma liian kallista. Kevättalvella 2017 olin yliopistosairaalassa, ja touhu muistutti Chaplinin elokuvaa ”Nykyaika”.

Nyt on eri komento. Odottelen pääsyä toisen, jo vuonna 2017 tiedossa olevasti, polven tekonivelleikkausta. Alustavasti olen saanut päivämäärän. Tiedän, että hampaat pitää hoidattaa, tein sen jo viime kesänä julkisella puolella. Saatuani hajuja asian toteutumisesta yritin hammashoitoa uudestaan. Ensimmäiset ajat ovsat aikana, jolloin leikkauksen pitäisi esitietojen mukaan olla ohi, ja minun takaisin töissä.

Niinpä hankkiuduin yksityiselle. Kahdesti olen käynyt, ja hintalappu on jo tällä hetkellä sangen komea. Vielä on kerran tai kaksi käytävä… Onneksi olen töissä.

Huolestuneena katselen meininkiä. Lakkoillaan hallituksen aikomuksia vastaan, hallituksella ei ole pienintäkään harinetta asettua neuvottelemaan, kun ovat kerran mahdaatin saaneet.

Eihän siinä ole kahta puhetta: niin ovatkin. Onneksi meillä on semmoinen yhteiskuntajärjestys, että hallitustakin saa ihan reilusti vastustaa. Niin vastustettiin monia muitakin aikaisemmin, sellainen ei onnistu kaikissa maissa. Hallituksen kannattajat haikailevat samaa komentoa kuin vaikka naapurissa on, että hallitusta pitäisi totella kiltisti.

Yksi hallituspuolueen nuori poika keväällä puheli, että tällä hallituskaudella tulee satatuhatta ihmistä lisää, jotka nauttivat elämästään itse tienatusti, kun se ei ennen ollut mahdollista. Hymähtelin vähän.

Kun nyt kuuntelen kaikenlaisia puheita, hymähtelen yhä enemmän, enkä kovin hyväntahtoisesti.

Epäilen erittäin voimakkaasti, että sataatuhatta omillaan toimeentulevaa lisää ei taida ilmestyä. Jos ilmestyy, myönnän reilusti erehdykseni.

Suoraan sanoen: pörssiyhtiöiden hallintarekisteriin merkityt omistajat saattavat hyötyäkin, tosin he eivät maksa tuloistaan senttiäkään veroja Suomeen. Mutta se ei kai ole tarkoituskaan….

2 kommenttia artikkeliin ”Mahtaako Suomi tulla kuntoon?”

  1. Myötäelän tuota sinun tekonivel-hammaslääkäri sessiota, koska kokemusta on. Sattui kuitenkin niin, että minä ”hyödyin” koronasta, mikä oli tulossa. Tammikuussa 2020 Coxan ortopedi kysyi haluanko, että leikataan polven tekonivel heti maaliskuussa, korona teki tuloaan. Toki halusin. Sitten sattui vielä olemaan niin, että joulukuussa olin käynyt julkisen puolen hammaslääkärissä, ei ollut reikiä, vain putsattiin. Sinne vain soitto ja pyyntö todistuksesta, että kunnossa ovat. Muistan vielä, että kukaan ei Coxassa edes kysynyt sitä paperia.

    Tsemppiä odotteluun, pidän peukkuja, että aika ei siirry!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

    1. Sinulla kävi hyvä onni. Minullakin edellisellä kerralla seitsemän vuotta sitten julkinen puoli hoiti niin hampaat kuin nivelen mallikkaasti hoidettuaan ensin vatsalaukun kavennuksen.
      Coxasta olen kuullut paljon hyvää, parikin tuttua on käynyt siellä polvensa tai lonkkansa vaihdattamassa. Vuosi sitten, kun olin ortopedin vastaanotolla, minulle annettiin vaihtoehdoksi TYKS Orto, ja sen hyväksyin, kun ortopedinä on sama kaveri, joka vaihtoi sen toisenkin polven.

      En tosin juputtanut vuosi sitten kohtaamalleni ortopedille vastaan muuta kuin että en pärjää vanhalla nivelellä, hän sellaista kai ohjeistettuna ehdotti.

      Tykkää

      Vastaus

Jätä kommentti