Matkalla I

Illan suussa alkaa haukotuttaa. Mietin, pitäisikö vielä yöpyä matkalla. Toisaalta tekisi kyllä mieli ehtiä perille ja nukkua siellä. Ohitan juuri kaupunkia, jossa on kiva sisävesisatama. Päätän jaloitella siinä sataman seudulla hetken, haukata raitista ilmaa.

Paikkakunnalla tuntuu olevan joku tapahtuma, kun porukkaa on liikkeellä suurin määrin. En suuremmin pidä väentungoksesta, mutta löydän parkkipaikan satama-alueen laitamilta, ja jalkaudun. Muutaman sadan metrin päässä on esiintymislava, josta tänne näkyy valojen värjäämä savu ja kuuluu vastenmielinen, rähisevä musiikki. Volyymi on niin hirvittävä, että ääni on tässä satojen metrien päässäkin epämiellyttävän kova.

Meneillään on joku kesätapahtuma, joka houkuttelee kammanmyyjät ja makkaranpaistajat ja muut pikaruokakojujen pitäjät ansaitsemaan elantoaan. Tällainen tapahtuma pitää ilmeisesti olla jokaisella paikkakunnalla. Tässä sisämaan kaupungissa se on näköjään ”Alakaupungin  yö”, jossain muualla jonkin muun niminen. Olen nähnyt niitä tarpeeksi, eivätkä ne minua kiinnosta – vellova känninen väkijoukko on minulle kauhistus.

Kävelen kuitenkin lavaa kohti, ja pian löydän alueen reunamilta kojun, jossa myydään paistettuja muikkuja.Saan annokseni, ja lähden käppäilemään autolle päin. Pari mustiin pukeutunutta kaveria näkyy hakkaavan ja potkivan toisiaan, onneksi järjestysmiehet ovat menossa väliin.  Syön muikut, jotka maistuvat hyviltä, pyyhin rasvan käsistäni paperitolloon, ja saatuani jätökseni roskiin istun takaisin autoon, ja lähden liikkeelle.

Suunnistan kaupungista etelään, valtaväylä on vaihdettu jokunen vuosikymmen sitten järven itäpuolelta kulkevaksi. Muistan hyvin sen ajan, kun valtasuoni kulki länsipuolta, mitenkähän niille paikkakunnille on käynyt, tunnun miettivän.  Pysähdyn vielä yöhuoltamolla ostamaan juotavaa, ja tankkaan samalla auton. Jäljellä on vielä puolitoista tuntia öistä tietä.

Kun lopulta pääsen kääntymään seututielle, on aurinko pikku hiljaa nousemassa, ja se vilahtelee välillä taustapeilissä, kun ajelen mäkistä ja mutkaista tietä perille. Lopulta tulee mökkitien haara, ja ajelen kesäpaikkamme pihaan.

Nousen autosta, pistän salkkuni takapenkiltä tavaratilaan, olkoot siellä seuraavat viikot. Seuraavalle reissulle lähtisin vasta elokuun alkupuolella. Tavaratilasta otan kylmälaukun, irrotan sen virtajohdostaan ja kannan sisälle. Järveltä kuuluu lokkien huutoa, metsästä taas mustarastaiden ja kerttusten senpäiväinen konsertti, jota kuuntelen mielelläni hetken ennen kuin avaan  mökin oven, laitan kylmälaukusta ruuat ja oluet jääkaappiin  ja menen nukkumaan.