Tympeää

Eilisiltana puoliso katseli sängyssä vaalikeskustelua, jossa oli läsnä eri puolueiden edustajat. Näpeitä olivat kaikki löytämään toisistaan vikoja, ja korostamaan omien ajatustensa erinomaisuutta.
Olisiko se Ilmari Kiannon kirjoittama Punainen viiva vieläkin jotenkin ajankohtainen?
Jotkut poloiset kun uskovat vieläkin eri puolueiden vievän meidät onneen. Ja tokihan ne vievätkin.

Esko Aho vei maamme aivan uuteen suuntaan silloin 1990- luvun alkupuolella. Lipponen jatkoi Ahon hyvää työtä eri merkkisenä. Jäätteenmäki joutui jättämään homman, kun ei ymmärtänyt kieroa peliä, tosin en ole ollenkaan varma siitä, olisiko hänkään meitä autuuteen johtanut. Sitten nämä Vanhaset, Kiviniemet, Kataiset ja Stubbit eivät olleet oikein mitään. Sipilä johti maamme uutta aamua kohti, vaan me heikompi aines vähän epäiltiin, ja vaa’ankieli tipahti marginaaliin.
Silti vaa’ankieli otettiin mukaan siihen hallitukseen, joka viimeisiään nilkuttaa. Mitäpä tuosta vaa’ankielestä sanoisi? No he, se on ikuinen apupuolue, vaikka vuoden 2015 tai 1991 (?) tavoin olisi ylivoimaisessa enemmistössä, apupuolue se oli silloinkin.

Mitäpä meikäläinen, kaikesta tästä välittämätön, sanoisi. Silloin ennen, kun bruttokansantuote oli surkean alhainen, oli melkein kaikilla töitä. Itsekin muistan, kuinka työttömyyskortistossa olo kesti halveksittuna pari kolme viikkoa, sitten tuli jotain hommaa. Töihin mennessä aamuisin tutun Heikin Volvo kävi kotitienhaarassa odottaen kyytiin kylällämme asuvia töihin meneviä.

Ei ne tulot silloin kaksisia olleet, mutta immeiset maksoivat vuokransa, elämisensä ja ehkä 1-2 viikonlopun nappohommansa niistä pienistä palkoista. Ja Heikki sai Volvonsa maksettua. Kauppalehti sureksi niinä vuosina, että suomalaisten yritysjohtajien tulot ovat surkean pienet verrattuna suurempien talouksien yritysjohtajien tuloihin.

Asia korjattiin sitten myöhemmin. Suomalaisten yritysjohtajien palkat lienevät edes jossain katsantokannassa linjassa kansainvälisten yritysjohtajien palkkoihin, muutenkin asiat on saatu säädylliseen järjestykseen.

Minunlaiseni vanhojen aikojen haikailijat on saatu marginaalin nillittäjiksi. Kun muistelen niitä TVH:n työmiehiä, jotka mopolla matkasivat tukikohdalle, ja maksoivat torppiensa velat ja elättivät perheensä.

Advertisement