Eksyksissä

Tänään kävi kohdallani häverikki.

Eksyin. Metsässä siis. Lähdettiin puolilta päivin sieneen tuttuakin tutummalle paikalle meren rantaan. Palaillessa sanoin vaimolle, että teen pienen sivupoikkeaman.

Ja löysinkin suppilovahveroita tosi hyvin. Käsipuolessa riippuva koppa täyttyi mukavasti. Lähdin palailemaan autolle, jossa päin vaimo keräili suppilovahveroita niin ikään.

Kun koivun kyljessä oleva komea kääpä tuli kolmatta kertaa näkyviini, myönsin olevani eksyksissä. Puhelimen karttasovellus toimi, mutta silti kiersin samaa kolmea lampea. Lopulta onnistuin pääsemään meren rantaan, ja tiesin, että kun pidän sen vasemmalla puolellani, ennen pitkää osun oikeaan paikkaan. Pusero oli jo litimärkä, kengätkin olivat kastuneet, vesi turski varpaiden välissä.

Lopulta löysin kesämökin pihaan, siitä oli autolle enää puoli kilometriä. Miten kevyet olikaan askeleet, ja vaimokin tuli jo vastaan. Oltiin soiteltu, minun kännykkäni viimeisillä virroilla.

Koko elämäni olen ollut kotonani metsässä. On vain kaksi metsää, jossa olen eksynyt. Toinen oli se tänäinen, toinen on Turun Satavassa.

Lapissa on aina osuttu kahden tunturin väliin, jonkin joen juoksulle. Ei ole ollut mitään hätää. Mutta siellä Satavassa ja tänään kotipaikkakunnan metsässä oli pakko myöntää, että nyt ollaan hortoossa ja pahan kerran.

Se laittaa nöyräksi.

Advertisement