Syyskuu on alkanut. Se on lahjomaton tosiasia, ja kirotun pimeyden päivät lähenevät. Puutarhassamme ja kasvihuoneissamme on sadonkorjuun aika. Meillä on vaikkapa tomaattia niin paljon, ettemme millään jaksa näitä kaikkia syödä. Sama on tilanne vaikkapa kurkkujen tai pensaspapujen kanssa.

Tämähän on toki hieno olosuhde. Nyt pitää säilöä. Niinpä olen tässä illankutveessa kaltannut melkoisen kasan tomaatteja ja keittänyt niitä puolisen tuntia. Sitten säräytin ne sauvasekoittimella soseeksi, ja aion soseen jäähdyttyä laittaa ne pakastimeen. Joskus silloin, kun maallemme ominainen kirottu pimeys eniten kurittaa, saatan ottaa pakastimesta tomaattisosepurkin, laittaa sen maustamaan jauhelihapaistosta ja tehdä vaikkapa hyvää lasagnea. Italialainen Mutti Polpa- tomaattisose on toki hyvää, ja sitä saa vaikkapa Lidlistä. Vaan kelvollista on tuo omistakin tomaateista keitelty, arvelen.

Samaa tavaraahan se on. Tomaattisosetta, jossa on kuoret kaltattu pois.

Pari viikkoa sitten istuin bussissa muutaman seurakunta-aktiivien seurassa. Yksi niistä virnautti minulle, että mikä on tomaattiesi kilohinta. Onhan se toki nyt vaikka kuinka korkea. Vasta keväällä laitoin 2500 euroa uuden kasvihuoneen rakentamiseen. Mutta mihin olisin säästänyt? Sitäkö varten, että inflaatio olisi saanut rokottaa vaivaisia säästöjäni? Samasta syystä ostin sen kolmen tuhannen sähköpyörän. Nämä sodat kun tuppaavat syömään ihmisen säästöt melko tarkkaan, ja sellainenhan se tässä on käynnissä tuossa ihan nurkalla. Eikä se ihan heti lopu.

Jos minun pitää mainita taho, joka kieltäymyksillä hyyrtämäni säästöt söi, niin se oli kyllä Vladimir Putin ja Venäjä, tuo jo tuhannen vuoden aikana terrorismia harjoittanut valtio. Rahastosäästöni eivät hurraita ansaitse, olen liki tuhannen euroa tappiolla. Sentään ymmärsin viime kevättalvella, osakkeiden ollessa korkealla, myydä ne, ja sain noin tuhat euroa voittoa, ja maksoin siitä kolme ja puolisataa lisäveroa. Näin toki kuuluu ollakin. Mielelläni maksoin, eikä jäänyt mieltä väärää ketään kohtaan. Sainhan noin neljän tuhannen panoksella tuhannen euroa lisää. Ilman muuta hyväksyn sen, että voitosta valtiolle kuuluu osuus, olenhan itsekin saanut vaikkapa koulut, lihavuus- ja polvileikkaukset verovaroin kustannettuna. Täytyyhän ne joskus maksaa, ja tuo maksu oli perin vähäinen näistä palveluksista.

Arvelen, että lihavuusleikkaukseni kustansi todellisuudessa noin 10000 euroa. Polvileikkaukseni muutamaa kuukautta myöhemmin vähintään saman verran. Itse maksoin noista kaikista viitisensataa euroa. Sen tähden en valita veroistani! Maksan ne mielelläni. Jos minun olisi pitänyt maksaa nämä omistani, olisin edelleen 135-kiloinen, jos olisin edes hengissä. En tosiaankaan tiedä, mistä olisin riipaissut ne 20000 euroa, jotka hoitoihini tarvittiin. Velkaa en olisi uskaltanut tehdä, sillä kumpaankin kokemaani isoon leikkaukseen liittyi myös kuolemanriski. Ihan viimeinen asia, jota haluan, on se, että jälkeenjäävät joutuisivat maksamaan kuollutta lehmää vuokseni. Siksi kannatan tätä mallia, joka oli ainakin silloin viisi vuotta sitten, kun minua pariin otteeseen leikeltiin, voimassa.

Tämmöinen, perussuomalaisten sanoen sosialistin päivitys on tämä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s